tiistai 7. elokuuta 2007

Lestissä pysymisestä

Olen hieman miettinyt tätä kysymystä ydinosaamisesta. Mitä valokuvaamiseen tulee, voin rehellisesti sanoa olevani hyvä taidetapahtumakuvaaja. Olen kuvannut tietyntyyppisiä tapahtumia pitkään, tiedän miten esitykset ovat rakentuneet, miten selviydytään erittäin hankalissa valaistusolosuhteissa, ja enenkaikkea olen riittävän sitkeä kuvaamaan esim 4 päivää 12h/vrk tuottaen kohtuullisen tasalaatuista jälkeä läpi linjan.

Ongelmana on se, että tässä touhussa ei liiku kauheasti rahaa. Ehkä jos olisin alusta asti rahastoinut kaikki tuloni uuden kameran ostamista varten (tai edes puolet), niin pienistä puroista olisi kertynyt se iso virta, jonka kanssa voisin tänäpäivänä kävellä kamerakauppaan.

Olen kuitenkin investoinut kaiken rahan sitämukaa kun rahaa on tullut (nyt jo väöhän aikaisemmin kun hankin luottokortin), ja olenkin saanut kasattua ihan kohtuullisen arsenaalin kalustoa.

Mitä taas tulee tähän kaupalliseen kuvatoimistokuvaan, niin kai täytyy myöntää että olen kaupallisestiottaen aika paska valokuvaaja. Tarkoitukseni on kyllä treenata tuotakin puolta itsessäni, mutta en kyllä usko että tuollakaan keinoin tulen koskaan mitään isompia rahoja keräämään.

Toisaalta en välttämättä tarvitse isoja rahoja, jos vaan saan nuo kamerahankinnan rahoitusjärjestelyt hoidettua sillätavoin että kustannukset jakaantuvat mukavasti pitemmälle aikavälille, niin kohtuulliset kuukausiansiot kyllä riittävät, mutta ehkä niistä järjestelyistä riittää ihan omaksi merkinnäkseen asti.

lauantai 4. elokuuta 2007

Porno

Tapasin eräsä vanhaa ystävääni, joka on aina harrastanut erilaisia kinky-skenen asioita. Kun siinä sitten kapakassa keskusteltiin erilaisista keinoista ansaita rahaa, päädyin heittämään hänelle osapuilleen tälläisen tarjouksen:

Hanki kuumia nuoria malleja (tuttavani oli aiemmin illalla kehunut sellaisia tuntevansa, kun suunnittelimme erästä rahanansaitsemiseen liittymätöntä taideprojektia), suunnittele heille sopivia kuvausskenaarioita (oma mielikuvitukseni on tässäsuhteen varsin rajallinen), niin minä hoidan kuvaamisen, kaikki etsivät tahoillaan välityskanavia, ja tulot jaetaan solidaarisesti tasan kaikkien projektiin osallistuvien kesken.

Saa nahdä aktualisoituuko ehdotukseni, edes valokuviksi asti, saati rahavirroiksi. Toistaiseksi kuitenkin ensimmäinen keksimäni valokuvauskonsepti jolla voisi teoriassa olla kaupallista potentiaalia.

Voi olla vaan, etä tämäkin menee taideprojektiksi aikaa myöten: päädymme kuitenkin ottamaan jotain todella eksentrisiä taidekuvia, joitten myyminen on sitten äärimmäisen hankalaa.

No aika näyttää, parhaassa tapauksessa tässä olisi mahdollisuus molempiin; kauplallisesti vetävän säännöllisen kuvavirran tuottamiseen, ja laadukkaiden eroottissävyisten taidevalokuvien tuottamiseen.

Eihän tuossa mitään häviäkkään, ehkä tietyissä taiteen piireissä menettää uskottavuutensa jos leimautuu pornokuvaajaksi, ja arjen tasolla kai jotkut ihmiset pitävät vielä perverssien valokuvien ottamista jotenkin perverssinä.

Mutta kuten tiedätte, kumpikaan näistä huolenaiheista ei ole mitään todellisia huolenaiheita silloin kun tehdään mitävain rahasta.

perjantai 3. elokuuta 2007

Konstit on monet

Olenko koskaan kertonut siitä kerrasta kun yritimme ystäväni kanssa tienata rahaa katusoittamalla. Emme kumpikaan ole muusikoita, mutta olemme pitkään esittäneet kokeellista äänitaidetta erilaisissa taidetapahtumissa.

Ymmärsimme kyllä jo lähtiessämme, että yleensä kadulla soitetaan populaarimpaa tavaraa. Jonkinlainen soiton virtuositeetti yhdistettynä tunnistettaviin biiseihin lienee se varma konsepti, ehkä ryyditettynä näyttävällä esiintymisellä.

No me soitimme, hmm, no sanotaanko näin että soitimme niin populaaria materiaalia kuin kykeimme.

Tienasimme 2 euroa noin neljän tunnin työllä.

Noin työnteoksi se on aika huonosti, mutta toisaalta kun katsoo mitä porukka maksaa treenitiloistaan niin onhan tuo tavallaan hyvä diili. Saa soittaa ilmaiseksi, ja säkällä voi saada jotain pikkurahaa joskus. Jos minulla olisi oikea bändi, niin varmasti treenaisimme kadunvarressa koko kesäkauden läpi.

Ainavaan epätoivoisemmaksi käy

Googlen mainosohjelmalla tienaaminen tuntuu ainavaan utopistisemmalta. Alkuun sitä rahaa ropisi sinne googletilille yllättävän paljon per klikkaus, nyt tulee sentti per klikkaus. Tänään on klikkauksia ollut yksi, joten olen tienannut yhden sentin.

Kamerahuolta maksaa varmaan toimituskulujen kanssa jotain satasen pintaan, joten tätä tahtia tarvitsisin noin kymmenentuhatta klikkausta huoltokuluihin. Viimeisen viikon aikana klikkauksia on kertynyt 32, joten tätä tahtia korjauksen maksamiseen menisi noin kuusi ja puoli vuotta, ei kun tosiaan pitempään, nuohan oli ameriikan senttejä, eikä eurosenttejä.

Toisaalta se riippuu myös hieman siitä mikä on kurssi kuuden ja puolen vuoden kuluttua.

Niin, ja jos tuo yksikköhinta ei jääkkään tuohon senttiin, vaan pienenee nykyistä vauhtia, niin hinnan aleneminen muodostaa jonkinlaisen fraktaalisen taskun jossa sadan euron rajapyykkiä kokoajan lähestytään, mutta sitä ei koskaan saavuteta.

Niin, ja kuka yleensäkkään klikkailee niitä googlemainoksia koskaan? Katsokaa nyt tämänkin sivun mainoksia, kuka mainostaisi häälahjoja epätoivoista rahansäätämistä käsittelevässä blogissa?

Mutta hei, klikkailisitte nyt kuitenkin sen kymmenetuhatta kertaa noita, että saisin kameran korjattua. Häälahjojahan ainakin tarvitaan aina, ainahan joku menee naimisiin, niin ja mitä häihin tulee niin tämän blogin kautta voi toki tilata epätoivoisesti rahaa tarvitsevan hääkuvaajan. Halvat hinnat, hyvä tulos ja mahtava meininki. Ja muutenkin kaikki kuvaustehtävät joista maksetaan rahaa voi ohjata tännepäin.

Siis heti kun kamera on saatu korjattua.

Vaihteeksi hyviä uutisia

Korjaamosta soitettiin, kamera hoidettiin tälläkertaa peiliä säätämällä. Suurempi remontti saa siis vielä odottaa, hintaa tuli edulliset reilu yhdeksän kymppiä. Senhän tienaa vaikka keräämällä pulloja.

Jassin pihalta keräsinkin jo kaksi, se on jo 25 centtiä.

Takaiskuja

Kuvatoimistostrategiani ei oikein tunnu lähtevän liikkeelle. Eilen lähetin ensimmäisen erän shutterstockille, mutta kuvani eivät helle kelvanneet. Minun strategiani oli säästää kaikki todella hyvät kuvat suomalaiselle toimistolle, jotta säästyn oikeusristiriidoilta.

Shutterstockkiin lähettämäni materiaali oli kyllä B-luokkaa, myönnän sen. Silti kyllä ottaa aina itsetunnon päälle kun jotain ei hyväksytä. Tuli mieleen Leningrad cowboys elokuvan kohtaus jossa bändiä esitellään musiikkiteollisuuden edustajalle, joka toteaa lyhyesti ja ytimekkäästi: "Paskaa, ei kaupallista potentiaalia".

Oma kaupallisuuden tajuni on kieltämättä varsin huonosti kehittynyt, syynä lienee taiteen epäkaupallisessa ympäristössä vietety aika. No täytyy saada mahdollisimman pikaisesti setti valmiiksi sinne suomalaiseen toimistoon lähetettäväksi, jos sieltä tulee samaa signaalia niin kokeillaan sitten kelpaako edes A-luokan kuvani shutterstockille.

En kyllä ymmärrä mitä ne osottavat saavansa kahdellakymmenellä viidellä sentillä, mutta kai niille tarjotaan senverran paljon materiaalia ettei ole varsinaisesti pulaa.

Toinen takaisku on se, ettei minulla ole toistaiseksi käytettävissäni digikameraa lainkaan, vein nimittäin kamerani juuri Jas-tekniikkaan huoltoon. Saa nähdä mitä laskuttavat, varmaan joku 300-600 euroa uppoaa tuohonkin.

torstai 2. elokuuta 2007

Tarpeet

Tienaamisprojektini pohjana on siis se tosiseikka että tarvitsen kameran. Kuvaan aika paljon, omia taideprojektejani, keikkoja joista maksetaan palkkaa, taidetapahtumia, kaikkea kaupungilla vastaantulevaa ja kotona perheeni arkea.

Vanha kamerani on oikein hyvin palvellut, mutta nyt alkaa olla valmistajan lupaamat käyttölukemat täynnä ja kamera reistaa jatkuvasti. Yritän ehkä vielä huoltaa vanhaa sotaratsua, mutta jokatapauksessa tarvitsen toisen kameran, koska mitään ammattimaista kuvauskeikkaa ei kehtaa heittää yhdellä rungolla. Yksi runko kun voi rikkoontua koska vaan, vaaditaan jo huonompi säkä että kaksi tekee tenän samaan aikaan.

Tottapuhuen hyvä setti olisi kolme runkoa, yksi mahdollisimman pieni, yksi keskikokoinen (nyt minulla käytössä Canon 20D) ja yksi isompi mielellään Canonin ykkössarjalainen. Kaikkia tarvitaan vähän eri käyttöihin.

Ykkössarjalaista kaipaa lähinnä noissa työkuvauksissa, kun pitää oikeasti kuvata esim. festivaaleja. Varmatoimisuus ja parempi ergonmia olisi kyllä poikaa. Pienempää kameraa taas kaipaa kadulla vaellelessaan, tai kun objektiivia vaihtaessa missaa jonkin nopean kuvaustilanteen.

Ykkössarja kuitenkin maksaa. Neljäntonnin pinnassa tuntuu olevan 1 Dmark III, parilla tonnilla voisi saada käytetyn mark kakkosen. Ei vaan toistaiseksi ole sitä pariakaan tonnia.

Tänään olen hieman säätänyt mahdollisia uusia rahoitusjärjestelyjä, mutta en vielä tiedä aivan varmasti onnistuuko. Oikeastaan tarvitsisin vain reilun 140e kuukaudessa laskutettavaa (siis pullojenkeräys ei käy) tuloa seuraavan parin vuoden ajaksia, siis kuvauskeikkoja ym, sekä sopivan infrastruktuurin jonka kautta laskutus hoituisi.

Mutta palaan siihen kun tiedän onnistuuko tuo säätö.

yksikköhinnat

En oikein tiedä miten esim googlen mainosklikkauksen hinta määrittyy, toistaiseksi oma keskiarvoni on 18 senttia per klikkaus. Ilmeisesti tuo hinta kuitenkin pienenee määrien kasvaessa, sillä muutamista viime klikkauksista on tullut huomattavasti vähemmän rahaa.

Kuvatoimistoista shutterstock maksaa 25c/latauskerta, esim tuhannen euron kameraa varten kuvieni pitäisi kerätä nelisentuhatta latausta. Jos pääsen perinteisemmän toimiston listoille, niin yksikköhinnat liikkuvat kymmenissä, tai sadoissa euroissa, mutta myynnit vastaavasti ovat oletettavasti harvemmassa.

Palautuspullojen yksikköhinnat vaihtelevat hieman, mutta yleisin taitaa olla 15c/pullo. Tonnin kameraa varten pitäisi siis kerätä laskimeni mukaan pahaenteiset 6666.666666 pulloa.

Menetelmistä

Valitsin alkuun pääasiallisesti kaksi ansaintamallia: Valokuvien myymisen microstock kuvatoimistojen kautta (Shutterstock, I-stockphoto ym.) ja googlen adsence ohjelman (nuo mainospalkit tämänkin blogin reunoislla).

Näitten nykyaikaisten, luonteeltaan varsin abstraktien ansaintamallien lisäksi otin verrokkimalliksi perinteisen pullojenkeräämisen: Kerään kaupunkitilassa vastaani tulevat tyhjät pullot ja vien kauppaan.

Siis jos noilla valitsemillani pääasiallisilla ansaintamalleilla tulee keskipitkällä aikavälillä vähemmän rahaa kuin pullojenkeruulla, niin voitaneen päätellä että ansaintamallit ovat huonosti valittuja.

Pyrkimyksenä on helpon rahan ansaitseminen, mitään noista ei ole tarkoitus tehdä täyspäiväisenä työnä. Valokuvaan jatkuvasti muutenkin, nyt vaan toimitan osan kuvista myyntiin, kirjoitan blogeja joka tapauksessa, nyt olen vain turmellut niiden ulkoasun noilla googlemainoksilla, ja liikun paljon kaupungissa muutenkin, nyt poimin samalla vastaantulevat pullot mukaan.

Todellisuudessahan asiat eivät tietenkään mene lainkaan näin ruusuisesti, olen käyttänyt jo tuntikausia aikaa kuvien selaamiseen, merkkaamiseen ym., blogien tuunaamiseen meni varmaan muutaman työpäivän verran aikaa kaikkiaan ennenkuin sain nuo mainospalkit edes siedettävästi istumaan sivuihin, ja tuo pullojenkeruu tietenkin muuttaa kaupungissa liikkumisen tapoja.

keskiviikko 1. elokuuta 2007

Taustaa

Aloitin oikeastaan epätoivoisten rahanansaintakeinojen toteuttamisen viime viikolla. Tarkoituksenan oli ansaita ns. helppoa rahaa, kuten jo aikaisemmin taisin todeta teen jo jonkinverran palkkatötä mutta ei niillä tunnu rikastuvan.

Kuvauskeikoilla olen toistaiseksi saanut hyvin rahoitettua pienemmät kalustohankinnat, häät tai jonkin taidetapahtuman kuvaamisen jälkeen on voinut ostaa vaikka salaman tai objektiivin tai jotain.

Nyt kuitenkin pitäisi saada riivittyä kokoon isompi summa rahaa. Nykyistä kameraani vastaava, päivitetty malli maksaisi hieman alle tuhat euroa, käytetty ammattirunko vajaat paritonnia. Uusia parempia malleja olisi tarjolla kahdenpuolentuhannen, vajaan neljäntuhannen ja seitsemän tuhannen euron hintaluokissa.

Mitä paremman rungon saisi sitä parempi. Kuvaan melko paljon, joten olisi tosi hyvä jos saisin vähän paremman kameran.

Mutta ensin pitää siis ansaita rahaa.

Esittely

Hei.
Tervetuloa blogiini, blogini otsikko kertookin jo jotakuinkin mistä on kysymys. Siis tarkoitukseni on ansaita rahaa. Kamera pitäisi saada, hinnat tuntuu pyörivän jossain 1000-5000e haarukassa, omat vähäiset työtulot/taidetulot/yhteiskunnan tulonsiirrot tuntuvat valuvan elämiseen. Mahdolliset apurahat teiteen tekemiseen.

Nyt minun siis täytyy ansaita rahaa. Taito jota en ole juurikaan treenannut. Muistan miten lapsena myin todella tarmokkaasti erään seuran postikortteja, joulukalentereita ym krääsää, ja kertyneistä palkkioista säästin tarvitsemiini suurempiin hankintoihin.

Tuon jälkeen vastaavaa kaupallista ryhdistäytymistä en ole kokenut, mutta nyt alkaa vanha kamera olla työuransa lopulla, uusi olisi pakko saada joten täytyy siis tehdä mitä vaan rahasta.